Koulutuksen jälkeen yksi osallistujista, ulkomaalaistaustainen mies, tuli kertomaan minulle, kuinka ”sinä puhut NIIN oikeita asioita”. Hän oli nuori mies, mutta selvinnyt jo elämässään sodasta, maastamuutosta ja läheistensä menettämisestä. Hän oli aikoinaan päättänyt, ettei luovuta. Ei, vaikka mitä tulisi. Hänen unelmanaan oli jonain päivänä käydä normaalisti mieluisissa töissä, saada vaimo ja lapsia ja elää onnellisena sodan karmeista muistoista huolimatta. Hän oli niiden onnekkaiden joukossa, jotka eivät kaatuneet – kirjaimellisesti. Hän sanoi, että karmeimpienkin hetkien keskellä hän jaksoi elää minuutin kerrallaan miettien, kuinka hienoa on jonain päivänä elää onnellisena.
Tänä päivänä, tammikuussa 2011, on tuo jonain päivänä. Tänään hän asuu Suomessa, käy normaalisti töissä, on onnellinen perheenisä ja aviomies. Kertoo valmentajalleen tarinaa onnellisuudestaan silmät kostuen. Samalla omatkin silmäni taisivat vähän kostua…
Kun sinulla oikein tökkii vastaan elämässä, mistä sitten tietää, milloin kannattaa luovuttaa? Mielestäni on vain yksi vastaus: Älä luovuta. Yritä kunnes onnistut, jos päämäärä on sinulle tärkeä.
Kuva: Riikka Pajunen