Riikka Pajunen / 09/12/2010 / Hyvinvointi
Mikä minusta tulee isona?
Kahvitauolla sämpylää mutustellessamme jatkamme keskustelua. Vieressäni istuva nuori tyttö alkaa itkeä voimakkaasti ja hautaa kasvonsa käsiinsä. Pian hän kertoo itkun olevan helpottunutta itkua – hän oivalsi keskustelujemme lomassa, ettei hänen tarvitsekaan tietää vielä valmista suunnitelmaa uralleen! Hän kertoo olleensa kriisissä, kun on nyt itselleen sopimattomassa työssä eikä ole keksinyt Vieläkään (!) omaa paikkaansa työelämässä. Kuinka lohdullista hänestä oli kuulla, ettei muutkaan vielä tiedä mitä tekisi ”isona”. Pöydässä olevat vanhemmat elämän konkarit lohduttelevat, että ovat tehneet uramuutoksia pitkin työelämää – heistä parasta on navigoida yksi etappi kerrallaan ja muuttaa tarvittaessa suuntaa.
Tyttö kertoo, että katsoo omaa tilannettaan nyt aivan uudesta näkökulmasta. Armollisuutta itseään kohtaan tarvitsee hänen lisäkseen moni, moni muukin…
Minkä asian suhteen sinä voisit olla hiukan armollisempi itseäsi kohtaan?
Kuva: Riikka Pajunen