Tässäpä yksi melko tyypillinen kysymys uravalmennettavaltani:
”Olen 56-vuotias ja tehnyt pitkän uran markkinointialalla. Menetin työni viime syksynä, enkä nyt tunnu pääsevän edes haastatteluihin. Mitä menetelmiä ehdottaisit työnhakuun?”
Ovatko suomalaiset liian vaatimattomia tuomaan esiin osaamistaan ja vahvuuksiaan?
Vahvuuksien tunnistaminen ja niiden hyödyntäminen on erittäin tärkeää mieluisan työpaikan valinnassa. Vahva motivaatio näkyy työnhaussa. Kun haet tehtäviä, jotka sytyttävät sinua aidosti, erotut eduksesi. Uskalla kertoa reilusti, missä olet hyvä ja mistä eniten työssä pidät.
Kolahtiko otsikko? Tunnetko jonkun, joka ajattelee, että eläkkeellä kaikki on paremmin? Haluan kirjoittaa aiheesta, koska silloin tällöin törmään tähän vähän huolestuttavaan ajattelutapaan 50-60 vuotiaiden valmennettavieni kanssa. Monet pohtivat, kuinka ihanaa elämä on sitten, kun työelämä ei ole enää rasitteena. Kuinka elämä on mukavampaa myöhemmin. Kuinka k.a.i.k.k.i on paremmin sinä päivänä, kun pääsee eläkkeelle (tai voittaa lotossa). Jotkut jopa laskevat jo päiviä, vaikka työvuosia on jäljellä vielä monta. Syntyy vaikutelma, että he suorittaisivat jotain kamalaa rangaistusta ja odottaisivat vapautumistaan!
Moni pohtii vanhempainvapaansa aikana oman uransa suuntaa.
Vaikkei lomasta voi äitiysloman yhteydessä välttämättä puhua, on silloin yleensä aikaa miettiä, onko oikealla polulla työelämässään ja onko tarvetta muutokselle.
Uusi pomo kotona laittaa arvojärjestyksen monella uusiksi – mikä onkaan elämässä kaikkein tärkeintä?
Mietin tässä lomalle jäädessäni kulunutta kevätkautta valmentajana ja kouluttajana. Kuinka paljon antoisia asiakaskohtaamisia on kevääseen mahtunut! KIITOS kaikille teille, jotka olen saanut kohdata. Niin monta valmennettavaani on jäänyt mieleeni, heidän myönteiset muutokset antaneet voimaa minunkin arkeeni. Mahtavia yhteistyökumppanuuksia on syntynyt. Kiitos teille!